Vattuvuori yömäki goes

         Vattuvuori yömäki goes tapahtuma 7. 3. 2018

Eilen Vatuskilla olikin mielenkiintoista touhuilua. Porukkaa oli pitkin päivää vaikka huru mycket.
Kelikin oli kuin morsian ja senkin vuoksi siellä oli kivaa olla. Paikalla oli Varkauden nuorisopalvelun porukkaa järjestämässä erilaisia kilpailuja ja tallentamassa materiaalia hauskasta tapahtumasta.

Siellä paisteltiin makkaraa, joka muuten menikin kun kuumille kiville. Laskettelijat tulivat ulkokatokseen mielellään tervehtimään muita ja syömään makkarat ja juomaan kupin
kuumaa, ellei kaksikin. Oli mielenkiintoista katsella, kun tenava ikäiset laskivat
sellaista haipakkaa, että heikompia oikein huimaisi. Tulevia Enni Rukajärviä ja Kalevi "Häkä" Häkkisiä mäki täynnä. Se on hyvä se. Hädintuskin ite uskaltasin edes kiivetä Vattuvuoren huipulle.

 Välillä keli äityi sen verran holotnaksi, että oli pakko mennä kahvilan puolella istuksimaan ja lämmittelemään. Yllättävän tuulinen keli, vaikka kaunista muuten olikin ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Piti olla ihan untuvatakki, että tarkeni. Kun päivän oli jaloillaan lähes koko ajan,  niin kotiin päästyä menin sinne kuuluisaan unten satumaahan melkeinpä heti. Ja olihan aika vauhdikkaita unia kuten oli päiväkin. Olihan kerrassaan illan pimetessä mukavaa nähdä, miten taidokkaasti rinne ja metsä oli valaistu. Ja mäki miten se olikaan kaunis ilta-aikaan. Todella tunnelmallista. Valoshow parhaimmillaan! Ja tunnelmaa lisäsi vielä se, että aivan elävä DJ soitti siellä melkolailla mukaansa tempaavaa musiikkia, mikä itse asiassa olikin se teema. Taisi siellä kuulua muutamia junnujen biisejäkin, mutta välläkö häliä.

Oli siis yömäki goes -tapahtuma ja monodisco. Ei siellä nyt ihan discotanssia jammailtu, mutta monothan immeisillä oli kuitenkin jaloissaan, kun mäessä kerran oltiin. Sai toki jammailla musiikin tahtiin  kukin omalla persoonallisella tyylillään, jos jollain oli bailabaila fiilis päällänsä. No, itelläni ois tanssijalkaa vipattanut,  mutta kun töissä olin niin annoinpa olla. Ja ehkä muutenkin parempi niin. Se meikäläisen tanssi muistuttaa pikemminkin Mr. Beanin tanssia.

Nuorisopalvelun ihmiset järjestivät siellä halukkailla erilaisia kilpailuja ja täytyykin muuten myöntää, että melkoisen persoonallisia ja kekseliäitä kisoja olikin. Eräs kilpailu varsinkin, johon osallistuin itsekin. Oli lähes tulkoon olympiavoittaja Veikko Kankkosen puusuksien tyyliset sukset, jossa oli useita narusiteitä, joihin pujottaa koipensa. Olikohan meitä neljä vai viisi samoilla suksilla ja tehtävänä oli mennä etiäpäin suksilla kumpaakin suksea vuorotellen liikuttaen. Se meijän tiimi hävisi kyllä ihan kuin ne kuuluisat Savon akat tappelussa. Pikemminkin naurun remekkaa sieltä kuuluu, kun siellä oltiin välillä vaikka missä asennossa ja sukset harottivat miten sattui. Välillä oltiin pyllylläänkin ja välillä mahallaan. Ei siitä tullut kerrassaan mitään. Mutta hauskaa oli. Se on pääasia.

Sitten olikin jo vuorossa sokkokävelyä. Sidottiin halukkaiden osallistujien silmät kaulahuivilla ja heidän tehtävänään oli kävellä huutoa kohden ja koskettaa huutajaa. Suunnistustaito oli joillakin hallinnassa ja joillakin se meni ihan päin metsikköä. Välillä mentiin myös pulkalla tavalla, jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Nimittäin mahallaan. Ja eteenpäin täytyi mennä käsiä käyttäen. Periaatteessa siis samalla tyylillä, kun jotkut menee surffilaudoilla mahallaan käsillä huitoen. Erona tietysti se, että pulkka ei juurikaan niin hyvin liikkunut. Illan edelleen pimetessä oli myös vuorossa hyvin kesäinen laji, nimittäin mölkky. Kaikkee sitä näkeekin, kun vanhaksi elää. Mutta hyvinhän tuo näkyi luonnistuvan näin talvellakin.

Pistin sen merkille, että päiväaikaan ei ollut oikein halukkaita kisaamaan, mutta illan pimetessä sakkia oli nyt edes jonkin verran halukkaana kisaamaan. Ja taisipa siellä eräässä lajissa olla pienimuotoinen palkintojen jakokin. Kirjekuoria siellä osallistujille jaeltiin, mutta ite en tiijä niiden sisällöstä tuon taivaallista. Paikanpäällä olin siis henkilökohtaisesti kuvaamassa niin valokuva- kuin videomateriaalikin. Ja niitä voi katsella sitten myöhemmin nuorisopalveluiden naamakirjassa, eli vasepuukissa näin savoks viännettynä. Vai mitenkäs se Palsanmäki sen ilmaiseekaan..lärvikirjassa. Hyvällä lapsella on monta nimeä. Tää oli muuten ensimmäinen blogiharjoitelmani tässä pointissa, kun en oo koskaan aiemmin moista viäntännä. Nyt taitaa olla plörön paikka, joten kipasenpa kaffelle. Olokee immeisiks ja mukavaa päivän jatkoa itse kullekin säädylle.
-Tommy