torstai 22. maaliskuuta 2018

Nuokkaritoimintaa 21.03.2018



Moikkelis koikkelis kaikki blogin lukijat pitkästä aikaa. Eilen olin kuvailemassa pitkin iltaa
Varkauden Könönpellon nuorisotiloilla nuorten touhuilua. Tähän sopisikin hyvin siteeraaus
Irwin Goodmanin laulusta " se oli sitä surutonta nuoruusaikaa..". Itse saatan olla se suruton, mutta en kovinkaan nuori enää, mutta sillä ei ole mitään väliä. Oli nimittäin todella mukava nähdä,
kun eri ikäiset nuoret pitivät keskenään hauskaa pelaillen, laulaen ja kaikkea kivaa tehden. Ja todettakoon, että kaikilta kuvattavilta saimme kuvausluvan, joka nykyisin vaaditaan.

Eräs nuoriherra ja sataerilaistanuorta -kirja


Paikan päälle mentyäni olin mielissäni, kun näin miten hyvä yhteishenki oli kaikilla ja jokainen tuli
hyvin toistensa kanssa toimen. Ilta alkoi itse asiassa vohvelin paistamisella, jota allekirjoittanutkin sai syödäkseen. Olikin siis varsin ravinto-opin mukainen iltapala. Vohvelia, jäätelöä ja mansikka hilloa. Mitähän mieltä VHH-ruokavalion puolestapuhuja lääkäri Antti Heikkilä olisi tuosta? Tässä tapauksessa ei mitään väliä. Mutta hyvää oli ja kaikki nuorison tekemää. Erityisesti 16 vuotias Jesse oli kokki kolmosena valmistamassa vohveleita, joka muuten oli muutenkin innokas osallistumaan valokuvaus ja video-osioihin. Iltaa oli vetämässä nuorisonhjaaja Mohamed Hamed.

                                                   Jesse innokkaana paistamassa vohveleita


Viikkoa aiemmin oli hankittu nuokkarille karaokevälineet. Sen kyllä huomasi, sillä suurin osa nuorista viettikin aikaa laulaen karaokea. Erityisesti he laulaa lurauttelivat "poika saunoo" -kappaletta monta kertaa. JVG:n " Häissä" kappale oli lähes yhtä suosittu. Olin yllättänyt siitä, että jopa Kari Tapion " Myrskyn jälkeen" -laulua siellä veisattiin. Ja yleensähän nuoriso pitää tuon tyylistä musaa  "ei musiikkina" tai eivät tiedä tuon taivaallista koko tuon polven artistista. Mutta taitaakin nykynuoriso olla suhteellisen valveutunutta. Suomen tulevaisuus näyttäisi siis hyvin turvatulle....ainakin eilisen perusteela.

                                               "poika saunoo..." karaoket käynnissä

Oli siellä pienimuotoinen biljardi skabakin. Itekin pelasin yhden pelin ja hävisin, tottakai. Aikoinaan joskus kauan sitten ollessani samanikäinen olin nuorisotalon biljardimestari. Taidot siis hiipuneet nolliin ja näkikin, miten pallot poukkoilivat minne sattui.

                                                                  biljardimestarit


Bingis tuntui myös olevan suhteellisen suosittu peli, jota muuten voikin pelata siellä kahdessa eri huoneessa. Sitä en kokeillut, kun huomasin millaista immelmannia pallolle annettiin kun nuoriso pääsi vauhtiin. Siinä melkein kalpenee jo Jan-Ove Waldnerkin, kuusinkertainen pöytätenniksen maailmanmestari, kun pojat lätkivät palloa siihen tyyliin, että oksat pois.

                                                               bingbong palloo
                                               

Oli jännää nähdä, että Könönpellon ala-asteen yhteydessä oli ne nuorisotilat. Kuvittelin, että ne on aivan muualla. Tiloissa on kuulemma aikoinaan toiminut muunmuassa terveydenhoitajan vastaanotto sekä myös talonmiehen asunto. Kyllä eräs iso tila näytti pikemminkin luokkahuoneelta, kun siellä oli liitutaulukin vielä seinällä. Ihmettelen suuresti, miksi kaupunkimme ei ole satsannut nuorisolle suunnattuihin tiloihin lainkaan. Joskus muinoin täällä muistaakseni oli useita paikkoja nuorille. Nyt hanke on nollassa. Vissiinkin taas se iänikuinen säästäminen , kun ei ole varaa rakentaan nuorille toimivia toimitiloja.

Tältä osin päätän tämän blogin ja jatkan muita hommeleita. Eipä muuta kun hyvvee päivän jatkoo ja illan rauhoo.
-Tommy



perjantai 16. maaliskuuta 2018

Työharjoittelijan arki

Tässä me nuoret


Terveppä terve lukijat! Täällä Sonja Roponen ja Mari Savolainen, olemme nuoria opiskelijaharjoittelijoita ja olemme tällä hetkellä työharjoittelussa Varkauden kaupungin nuorisopalveluilla. Harjoittelu alkoi 12.2. ja loppuu 6.4. Olemme tehneet monipuolista työtä, mikään päivä ei ole samanlainen. Mutta pääosin on tullut ohjattua.

Hiihtolomalla järjestettiin eri pelejä ja leikkejä X on -tapahtumassa. Sen järjesti nuorisopalvelut.
Suunniteltiin sitä tapahtumaa alkuviikko ja kävimme katsomassa tilat paikan päällä.

Halusimme tänne töihin, koska tämä työ herätti meissä mielenkiintoa.
Meitä kiinnostaa nuoret ja työskentely heidän kanssaan.
Se on suurin syy minkä takia haluaisimme kovasti tänne töihin.




perjantai 9. maaliskuuta 2018

Klovni Elviira


Talvivekaran oma klovni Elviira


Loistavaa, loistavaa perjantai päivää hyvät blogin lukijat. Ai oli tuttu aloitus? Niin on, sillä TV-kasvo Jaajo Linnonmaa aloittaa juontonsa noin miljonääri kisassa. Tänään ei ole kyse kiperistä kysymyksistä, oljenkorsista eikä edes miljoonasta eurosta. Tänään kirjoitan pienen tekstin lasten omasta Elviira klovnista ja ukulele soittimesta.


Elviira ja ukulele bändi oli esiintymässä Varkauden kirjaston auditoriassa tiistaina 6.3.2018 ja näytelmä oli kaikinpuolin viihdyttävä. Näin aikuisena ihmisenäkin lapsille tarkoitettu musiikki oli lähellä temmata minutkin jammaamaan. Elviira osasi osasi hyvin taidokkaasti ottaa lapsukaiset mukaan esitykseen ja pienillä veijareilla olikin nauru herkässä. Säestyksestä vastasi Warkauden ukuleleorkesteri, WAU. Oli ilo nähdä miten lapset olivat esityksestä mielissään.


Ai mikä on ukulele? Soitin, jota muun muassa Uuno Turhapuro halusi vaimonsa soittavan pöydällä samalla aikaa kun Uuno ruokailee. On ukulele muutakin. Se on nelikielinen kitaran tapainen soitin, joka kehiteltiin Hawaijilla 1800-luvulla. Tällä tiedolla voi hyvinkin tienata miljoona euroa Haluatko miljonääriksi? -ohjelmassa.


Elviira klovnin ja ukulele bändin musiikki olikin hyvin Hawaijilais tyylistä ja ehkä sekoitus myös Karibian ja Irlannin rytmejä. Sen sijaan Elviira sotkee, siivoaa, sählää, tuulettaa ilmapiiriä, temppuilee ja soittaa ukulelea. Näin mainitaan Elviiran omilla sivuilla, joihin voi myös käydä tutustumassa. 

Samaisena päivänä järjestettiin kirjaston pihalla lasten lumenveistokilpailua ja aivan ihania veistoksia pienistä karvaisista kätösistä syntyikin.
- Tommy





torstai 8. maaliskuuta 2018

Pointissa uusia tyyppejä..


  

      Päivää, goddag. Aloitan blogin kuten Jethro yleensä mennessään uusiin
      paikkoihin. Olen Tommy ja aloitin po1ntissa maaliskuun alussa palkkatuetussa työssä.

      Iällä tuskin on merkitystä, mutta sanotaan nyt näin että olen syntynyt Kekkosen aikaan
      vuonna 1978. =) En siis vielä kovinkaan vanha, vaan koitan olla evergreen..ehkä huonolla
      menestyksellä. Olen saanut lukuisia kertoja kuulla liikkuessani ympäri ämpäri, että muistutan
      ulkoisesti erästä legendaarista laulajaa. No, jokainen voi asiasta olla toki mitä mieltä haluaa=)
      Voihan siinä olla kenties vinha peräkin.

      Ihmisenä olen huumorimiehiä, joskus aivan liikaakin ja tiukoissa paikoissa koitan olla se,
      joka sitä ilmapiiriä parantaa hurtilla huumorillaan. Harrastan kaikennäköistä. Varmaankin
      tässä asiassa voi sanoa, että mitä milloinkin mieleen juolahtaa ja mistä satun kiinnostumaan.
      Lapsesta asti oon ollunna kiinnostunut kalastuksesta ja metästyksestä ja se tulee ihan veren-
      perintönä. Ulkoilen tietysti ja nyt muutamia vuosia sitten löysin harrasteeksi öljyvärimaalauksen
      ja taiteen yleensä.

      Nää hommelit täällä pointissa on aivan verrattomia, mutta hiukan on asiat hakusessa, kun kaikki
      on vielä aivan uutta. Olen kyllä hyvä oppimaan ja olenkin aina sanonut, että ymmärrän heti, kun
      vähintää kymmenen kertaa selittää, hah. Mutta siitä lähetään.
      Mukavaa maaliskuista päivää ja loppukuuta to every one of you. Hiukan lontootakin loppuun.
   

Vattuvuori yömäki goes



         Vattuvuori yömäki goes tapahtuma 7. 3. 2018

Eilen Vatuskilla olikin mielenkiintoista touhuilua. Porukkaa oli pitkin päivää vaikka huru mycket.
Kelikin oli kuin morsian ja senkin vuoksi siellä oli kivaa olla. Paikalla oli Varkauden nuorisopalvelun porukkaa järjestämässä erilaisia kilpailuja ja tallentamassa materiaalia hauskasta tapahtumasta.


Siellä paisteltiin makkaraa, joka muuten menikin kun kuumille kiville. Laskettelijat tulivat ulkokatokseen mielellään tervehtimään muita ja syömään makkarat ja juomaan kupin
kuumaa, ellei kaksikin. Oli mielenkiintoista katsella, kun tenava ikäiset laskivat
sellaista haipakkaa, että heikompia oikein huimaisi. Tulevia Enni Rukajärviä ja Kalevi "Häkä" Häkkisiä mäki täynnä. Se on hyvä se. Hädintuskin ite uskaltasin edes kiivetä Vattuvuoren huipulle.


 Välillä keli äityi sen verran holotnaksi, että oli pakko mennä kahvilan puolella istuksimaan ja lämmittelemään. Yllättävän tuulinen keli, vaikka kaunista muuten olikin ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Piti olla ihan untuvatakki, että tarkeni. Kun päivän oli jaloillaan lähes koko ajan,  niin kotiin päästyä menin sinne kuuluisaan unten satumaahan melkeinpä heti. Ja olihan aika vauhdikkaita unia kuten oli päiväkin. Olihan kerrassaan illan pimetessä mukavaa nähdä, miten taidokkaasti rinne ja metsä oli valaistu. Ja mäki miten se olikaan kaunis ilta-aikaan. Todella tunnelmallista. Valoshow parhaimmillaan! Ja tunnelmaa lisäsi vielä se, että aivan elävä DJ soitti siellä melkolailla mukaansa tempaavaa musiikkia, mikä itse asiassa olikin se teema. Taisi siellä kuulua muutamia junnujen biisejäkin, mutta välläkö häliä.

Oli siis yömäki goes -tapahtuma ja monodisco. Ei siellä nyt ihan discotanssia jammailtu, mutta monothan immeisillä oli kuitenkin jaloissaan, kun mäessä kerran oltiin. Sai toki jammailla musiikin tahtiin  kukin omalla persoonallisella tyylillään, jos jollain oli bailabaila fiilis päällänsä. No, itelläni ois tanssijalkaa vipattanut,  mutta kun töissä olin niin annoinpa olla. Ja ehkä muutenkin parempi niin. Se meikäläisen tanssi muistuttaa pikemminkin Mr. Beanin tanssia.



Nuorisopalvelun ihmiset järjestivät siellä halukkailla erilaisia kilpailuja ja täytyykin muuten myöntää, että melkoisen persoonallisia ja kekseliäitä kisoja olikin. Eräs kilpailu varsinkin, johon osallistuin itsekin. Oli lähes tulkoon olympiavoittaja Veikko Kankkosen puusuksien tyyliset sukset, jossa oli useita narusiteitä, joihin pujottaa koipensa. Olikohan meitä neljä vai viisi samoilla suksilla ja tehtävänä oli mennä etiäpäin suksilla kumpaakin suksea vuorotellen liikuttaen. Se meijän tiimi hävisi kyllä ihan kuin ne kuuluisat Savon akat tappelussa. Pikemminkin naurun remekkaa sieltä kuuluu, kun siellä oltiin välillä vaikka missä asennossa ja sukset harottivat miten sattui. Välillä oltiin pyllylläänkin ja välillä mahallaan. Ei siitä tullut kerrassaan mitään. Mutta hauskaa oli. Se on pääasia.

Sitten olikin jo vuorossa sokkokävelyä. Sidottiin halukkaiden osallistujien silmät kaulahuivilla ja heidän tehtävänään oli kävellä huutoa kohden ja koskettaa huutajaa. Suunnistustaito oli joillakin hallinnassa ja joillakin se meni ihan päin metsikköä. Välillä mentiin myös pulkalla tavalla, jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Nimittäin mahallaan. Ja eteenpäin täytyi mennä käsiä käyttäen. Periaatteessa siis samalla tyylillä, kun jotkut menee surffilaudoilla mahallaan käsillä huitoen. Erona tietysti se, että pulkka ei juurikaan niin hyvin liikkunut. Illan edelleen pimetessä oli myös vuorossa hyvin kesäinen laji, nimittäin mölkky. Kaikkee sitä näkeekin, kun vanhaksi elää. Mutta hyvinhän tuo näkyi luonnistuvan näin talvellakin.

Pistin sen merkille, että päiväaikaan ei ollut oikein halukkaita kisaamaan, mutta illan pimetessä sakkia oli nyt edes jonkin verran halukkaana kisaamaan. Ja taisipa siellä eräässä lajissa olla pienimuotoinen palkintojen jakokin. Kirjekuoria siellä osallistujille jaeltiin, mutta ite en tiijä niiden sisällöstä tuon taivaallista. Paikanpäällä olin siis henkilökohtaisesti kuvaamassa niin valokuva- kuin videomateriaalikin. Ja niitä voi katsella sitten myöhemmin nuorisopalveluiden naamakirjassa, eli vasepuukissa näin savoks viännettynä. Vai mitenkäs se Palsanmäki sen ilmaiseekaan..lärvikirjassa. Hyvällä lapsella on monta nimeä. Tää oli muuten ensimmäinen blogiharjoitelmani tässä pointissa, kun en oo koskaan aiemmin moista viäntännä. Nyt taitaa olla plörön paikka, joten kipasenpa kaffelle. Olokee immeisiks ja mukavaa päivän jatkoa itse kullekin säädylle.
-Tommy








torstai 1. maaliskuuta 2018


Moikka!

Olen työharjoittelussa Varkauden nuorisopalveluilla ja opiskelen nuoriso - ja vapaa-ajan ohjaaksi Pieksämäen Seurakuntaopistolla. 

Kerron päivästä jolloin tehtiin nuorten työpajalaisten kanssa vastamainoksia ja tutustuttiin Ohjaamon toimintaan samalla. ( Ohjaamostahan on täällä kerrottu jo aikaisemmin)
Nuorten työpajalaisia olikin iso joukko ja päivä alkoi kahvittelemalla ja aamupalalla ja siinä samalla kerrottiin esiteltiin tiloja ja henkilökunta. 

Sitten niihin vastamainoksiin.
Aloitin kertomalla mikä on vastamainos ja heti sen jälkeen ryhdyimme tuumasta toimeen tekemään niitä. Työtapamme oli  jo valmiiksi lehdistä leikatuista mainoksista etsiä itselle tai ryhmälle sopivin mainos ja lähteä leikkaa-liimaa periaatteella alkuperäistä mainosta muokkaamaan mieleiseksi mielenilmaisuksi. 
Lisätietoa vastamainoksista saa täältä Vastamainos

Ja niitä vastamainoksia alkoikin tulemaan vauhdilla ja nuoret innostuivat aiheesta ja askartelusta oikein tosissaan. Näiden mainosten tekeminen oli selvästi hauskaa puuhaa. 
Lopuksi käytiin kaikki työt läpi ja nuoret saivat kertoa mikä mainoksessa puhututti. 

Lopuksi muutamia vastamainoksia. 







Sellainen oli helmikuun viimeinen päivä  👧

Terkuin,
Päivi