Päivää, goddag. Aloitan blogin kuten Jethro yleensä mennessään uusiin
paikkoihin. Olen Tommy ja aloitin po1ntissa maaliskuun alussa palkkatuetussa työssä.
Iällä tuskin on merkitystä, mutta sanotaan nyt näin että olen syntynyt Kekkosen aikaan
vuonna 1978. =) En siis vielä kovinkaan vanha, vaan koitan olla evergreen..ehkä huonolla
menestyksellä. Olen saanut lukuisia kertoja kuulla liikkuessani ympäri ämpäri, että muistutan
ulkoisesti erästä legendaarista laulajaa. No, jokainen voi asiasta olla toki mitä mieltä haluaa=)
Voihan siinä olla kenties vinha peräkin.
Ihmisenä olen huumorimiehiä, joskus aivan liikaakin ja tiukoissa paikoissa koitan olla se,
joka sitä ilmapiiriä parantaa hurtilla huumorillaan. Harrastan kaikennäköistä. Varmaankin
tässä asiassa voi sanoa, että mitä milloinkin mieleen juolahtaa ja mistä satun kiinnostumaan.
Lapsesta asti oon ollunna kiinnostunut kalastuksesta ja metästyksestä ja se tulee ihan veren-
perintönä. Ulkoilen tietysti ja nyt muutamia vuosia sitten löysin harrasteeksi öljyvärimaalauksen
ja taiteen yleensä.
Nää hommelit täällä pointissa on aivan verrattomia, mutta hiukan on asiat hakusessa, kun kaikki
on vielä aivan uutta. Olen kyllä hyvä oppimaan ja olenkin aina sanonut, että ymmärrän heti, kun
vähintää kymmenen kertaa selittää, hah. Mutta siitä lähetään.
Mukavaa maaliskuista päivää ja loppukuuta to every one of you. Hiukan lontootakin loppuun.
Eilen Vatuskilla olikin mielenkiintoista touhuilua. Porukkaa oli pitkin päivää vaikka huru mycket.
Kelikin oli kuin morsian ja senkin vuoksi siellä oli kivaa olla. Paikalla oli Varkauden nuorisopalvelun porukkaa järjestämässä erilaisia kilpailuja ja tallentamassa materiaalia hauskasta tapahtumasta.
Siellä paisteltiin makkaraa, joka muuten menikin kun kuumille kiville. Laskettelijat tulivat ulkokatokseen mielellään tervehtimään muita ja syömään makkarat ja juomaan kupin
kuumaa, ellei kaksikin. Oli mielenkiintoista katsella, kun tenava ikäiset laskivat
sellaista haipakkaa, että heikompia oikein huimaisi. Tulevia Enni Rukajärviä ja Kalevi "Häkä" Häkkisiä mäki täynnä. Se on hyvä se. Hädintuskin ite uskaltasin edes kiivetä Vattuvuoren huipulle.
Välillä keli äityi sen verran holotnaksi, että oli pakko mennä kahvilan puolella istuksimaan ja lämmittelemään. Yllättävän tuulinen keli, vaikka kaunista muuten olikin ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Piti olla ihan untuvatakki, että tarkeni. Kun päivän oli jaloillaan lähes koko ajan, niin kotiin päästyä menin sinne kuuluisaan unten satumaahan melkeinpä heti. Ja olihan aika vauhdikkaita unia kuten oli päiväkin. Olihan kerrassaan illan pimetessä mukavaa nähdä, miten taidokkaasti rinne ja metsä oli valaistu. Ja mäki miten se olikaan kaunis ilta-aikaan. Todella tunnelmallista. Valoshow parhaimmillaan! Ja tunnelmaa lisäsi vielä se, että aivan elävä DJ soitti siellä melkolailla mukaansa tempaavaa musiikkia, mikä itse asiassa olikin se teema. Taisi siellä kuulua muutamia junnujen biisejäkin, mutta välläkö häliä.
Oli siis yömäki goes -tapahtuma ja monodisco. Ei siellä nyt ihan discotanssia jammailtu, mutta monothan immeisillä oli kuitenkin jaloissaan, kun mäessä kerran oltiin. Sai toki jammailla musiikin tahtiin kukin omalla persoonallisella tyylillään, jos jollain oli bailabaila fiilis päällänsä. No, itelläni ois tanssijalkaa vipattanut, mutta kun töissä olin niin annoinpa olla. Ja ehkä muutenkin parempi niin. Se meikäläisen tanssi muistuttaa pikemminkin Mr. Beanin tanssia.
Nuorisopalvelun ihmiset järjestivät siellä halukkailla erilaisia kilpailuja ja täytyykin muuten myöntää, että melkoisen persoonallisia ja kekseliäitä kisoja olikin. Eräs kilpailu varsinkin, johon osallistuin itsekin. Oli lähes tulkoon olympiavoittaja Veikko Kankkosen puusuksien tyyliset sukset, jossa oli useita narusiteitä, joihin pujottaa koipensa. Olikohan meitä neljä vai viisi samoilla suksilla ja tehtävänä oli mennä etiäpäin suksilla kumpaakin suksea vuorotellen liikuttaen. Se meijän tiimi hävisi kyllä ihan kuin ne kuuluisat Savon akat tappelussa. Pikemminkin naurun remekkaa sieltä kuuluu, kun siellä oltiin välillä vaikka missä asennossa ja sukset harottivat miten sattui. Välillä oltiin pyllylläänkin ja välillä mahallaan. Ei siitä tullut kerrassaan mitään. Mutta hauskaa oli. Se on pääasia.
Sitten olikin jo vuorossa sokkokävelyä. Sidottiin halukkaiden osallistujien silmät kaulahuivilla ja heidän tehtävänään oli kävellä huutoa kohden ja koskettaa huutajaa. Suunnistustaito oli joillakin hallinnassa ja joillakin se meni ihan päin metsikköä. Välillä mentiin myös pulkalla tavalla, jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Nimittäin mahallaan. Ja eteenpäin täytyi mennä käsiä käyttäen. Periaatteessa siis samalla tyylillä, kun jotkut menee surffilaudoilla mahallaan käsillä huitoen. Erona tietysti se, että pulkka ei juurikaan niin hyvin liikkunut. Illan edelleen pimetessä oli myös vuorossa hyvin kesäinen laji, nimittäin mölkky. Kaikkee sitä näkeekin, kun vanhaksi elää. Mutta hyvinhän tuo näkyi luonnistuvan näin talvellakin.
Pistin sen merkille, että päiväaikaan ei ollut oikein halukkaita kisaamaan, mutta illan pimetessä sakkia oli nyt edes jonkin verran halukkaana kisaamaan. Ja taisipa siellä eräässä lajissa olla pienimuotoinen palkintojen jakokin. Kirjekuoria siellä osallistujille jaeltiin, mutta ite en tiijä niiden sisällöstä tuon taivaallista. Paikanpäällä olin siis henkilökohtaisesti kuvaamassa niin valokuva- kuin videomateriaalikin. Ja niitä voi katsella sitten myöhemmin nuorisopalveluiden naamakirjassa, eli vasepuukissa näin savoks viännettynä. Vai mitenkäs se Palsanmäki sen ilmaiseekaan..lärvikirjassa. Hyvällä lapsella on monta nimeä. Tää oli muuten ensimmäinen blogiharjoitelmani tässä pointissa, kun en oo koskaan aiemmin moista viäntännä. Nyt taitaa olla plörön paikka, joten kipasenpa kaffelle. Olokee immeisiks ja mukavaa päivän jatkoa itse kullekin säädylle.
-Tommy
torstai 1. maaliskuuta 2018
Moikka!
Olen työharjoittelussa Varkauden nuorisopalveluilla ja opiskelen nuoriso - ja vapaa-ajan ohjaaksi Pieksämäen Seurakuntaopistolla. Kerron päivästä jolloin tehtiin nuorten työpajalaisten kanssa vastamainoksia ja tutustuttiin Ohjaamon toimintaan samalla. ( Ohjaamostahan on täällä kerrottu jo aikaisemmin) Nuorten työpajalaisia olikin iso joukko ja päivä alkoi kahvittelemalla ja aamupalalla ja siinä samalla kerrottiin esiteltiin tiloja ja henkilökunta.
Sitten niihin vastamainoksiin. Aloitin kertomalla mikä on vastamainos ja heti sen jälkeen ryhdyimme tuumasta toimeen tekemään niitä. Työtapamme oli jo valmiiksi lehdistä leikatuista mainoksista etsiä itselle tai ryhmälle sopivin mainos ja lähteä leikkaa-liimaa periaatteella alkuperäistä mainosta muokkaamaan mieleiseksi mielenilmaisuksi. Lisätietoa vastamainoksista saa täältä ➡Vastamainos Ja niitä vastamainoksia alkoikin tulemaan vauhdilla ja nuoret innostuivat aiheesta ja askartelusta oikein tosissaan. Näiden mainosten tekeminen oli selvästi hauskaa puuhaa. Lopuksi käytiin kaikki työt läpi ja nuoret saivat kertoa mikä mainoksessa puhututti.
Lopuksi muutamia vastamainoksia.
Sellainen oli helmikuun viimeinen päivä 👧 Terkuin, Päivi
Torstaina 22.2. Liikkari täyttyi työ- ja opiskelu paikoista johon haku on käynnissä tai käynnistymässä. Esittelijöitä oli laidasta laitaan. Löysitkö sinä oman paikkasi?
Väkeä tuntui liikkuvan paljon pisteeltä toiseelle, välillä oli pientä ruuhkaa ja välillä sai kulkea vapaammin. Kaikin puolin kuitenkin mukava tapahtuma :)
Osmajoen tiellä avattu ohjaamo aloitti maanantaina 12.2 ja ensimmäisenä päivänä oli myös lounaslahjakortti arvonta.
Normaalisti maanantaisin ja torstaisin auki oleva ohjaamo on viikolla 7 tapahtuma täydekäs, koska ovet ovat auki maanantaina, tiistaina, keskiviikona ja torstaina kello 13.00- 16.00. Seinältä löytyy viellä monenmonta kesätyöpaikkaa.
Ohjaamoon saatuja kalusteita ovat lahjoittaneet muunmuassa monet yksityiset tahot ja navitas.
Nuoret voivat tulla käymään hakemaan monipuolista apua erillaisiin asioihinsa, taikka muuten vaan hengailemaan ja nauttimaan kuopposen kahvia.
Mene siis käymään ja vilkaisemaan, paikka löytyy Osmajoentie 28 a2 ja apua löytyy heti tarvittaessa.
Torstai 8.2. ja perjantai 9.2. vierähtivät nopeasti seiskaluokkalaisten kanssa Waltterin koululla vastamainosten parissa.
Hulinaa riitti ja ilmeisesti oppiakin tuli.
Aiheena meillä oli ruoka joten teimme vastamainoksia ruokaan liittyen 😄⇧
Itselle jäi näistä parista päivästä hyvä ja positiivinen fiilis vaikka ehkä hieman väsynyt 🙈🙉🙊
Hei olen Tuukka. Olen 9-luokkalainen ja olen TET-jakson Varkauden nuorisopalvelujen Po1ntWarkaus-studiolla. Olen tutustunut studion kalustoihin ja olen tehnyt mm. joulukortin.
Tulin tänne TET:iin koska minua kiinnostaa media-ala. Ekana päivänä minun piti kirjoittaa muutama paperi puhtaaksi koneella, leikata paperinpaloja... ja niistä tuli "liian leveitä". Sitten minun piti laittaa papereita paperisilppuriin. Se ylikuumeni pari kertaa... Tiistaina laitoin lisää papereita paperinsilppuriin ja sit se jumittu...
Sen jälkeen mun piti kiinnittää joitai lappuja sydämiin niitä oli 100 kappaletta. Sen jälkeen mun piti tehdä joku kyltti ja sen jälkeen piti mennä ottamaan kuvia jotka liittyvät jotenkin jouluun ja piti tehä yhestä semmosesta semmonen joulukortti. Se oli ihan kivaa, sain sen valmiiks keskiviikkona. Tein siitä samasta kuvasta myös julisteen. Keskiviikkona myös piirsin piirustuslaudalla. Torstaina piirsin lisää ja yritin kirjoittaa tätä blogia. Tänään on viimeinen työpäivä, täällä on ollu iha mukava työskennellä.
