keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Muistelua ja uusia ideoita

Kiviportaat ja hiekkakenttä eivät kutsu ketään puoleensa, paitsi ehkä muutamaa mopolla rälläävää poikaa revittelemään pehmeällä hiekalla. Moni näistä mopoilijoista ei tiedäkään, kuinka moni nuori sen hiekkakentän kohdalla on viettänyt aikaansa. Kun portaisiin lisätään musta verho, vähän valoa ja iloista puheensorinaa muuttuu entinen kerhotalo jälleen eloon.

Puretun yhteiskoulun ja kerhotalon muistoksi järjestetyn Silent Discon tunnelma oli päätä huimaavaa. Klo 19.00 Varkauden soittokunta alkaa soittaa ja teatteriryhmä Nimettömät tuovat eloon muistoja aikojen saatosta, aina ensimäisistä ylioppilaista, läpi sodan ja kouluvuosien aina yhdeksänkymmentäluvun discoihin. Tarina muistuttaa meitä siitä, kuinka monta erilaista vaihetta nämä jäljellä olevat betoniportaat ovat nähneet. Kuinka moni on niistä kulkenut oppiakseen tai pitääkseen hauskaa.

Langattomat kuulokkeet päälle ja sitten tanssimaan.

"Tunnelma oli päätä huimaavaa."
Näytelmäosuuden jälkeen paikallaolijat löivät luurit korville ja hiljainen disco alkoi. Ohikulkijat tuntuivat hämmästelevän, mitä ihmiset siellä oikein tekivät, valot välkkyy, porukka tanssii, mutta mitään ei kuulu. Kun ysärihitit tahdittivat tanssia ja koko paikalla oleva kansa kerääntyy rinkiin tanssimaan herää mieleeni monta ajatusta. Tarvitaanko aina seinää ja kattoa jotta saadaan hyvä juttu aikaan? Jo pelkät ihmiset saattavat riittää, meitä oli paikalla monenlaista ja monen ikäistä tanssijaa, monta eri sukupolvea. Sitähän se onkin ollut, kertsin ja sitä ennen koulun historia, sukupolvien yhdistämistä. Kuten Tommi Taskinen näytelmäosuuden jälkeen sanoin, mahdollisuuksia on, mutta mahdollistaja on poissa.

Kuinka monelle purettu talo olikaan mahdollistaja? Mahdollisuus opintoihin, harrastuksiin sosiaaliseen kanssakäymiseen, yhdessä elämiseen ja jopa ensisuudelmaan? Kuinka monta jännittävää ja kutkuttavaa muistoa nuo seinät pitivät sisällään ja mitä niille tapahtui, kun seinät purettiin? Kun illan hämärryttyä tanssi jatkui minusta tuntui, että ne kaikki muistot ja ihmiset, olivat paikalla.





Jussi Mikkonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti