Olipa kerran nuorisotalo, osa 2 - Savontien kerhotalo 1979-2007

Satakunnankatu 3 (aiemmin Savontie 6)

Savontien kerhotalo (978 m²) nuorisopalvelujen hallinnassa 1979-2007.
Olipa kerran kerhotalo, joka sijaitsi Savontiellä aivan tehtaan kupeessa. Pitkän lähes sadan vuoden historian omaava keltainen talo rakennettiin vuonna 1921 ja se valmistui Varkauden suomalaisen yhteiskoulun uudeksi koulurakennukseksi, tilat toimivat kouluna aina 1970-luvulle asti. Sen jälkeen tilat luovutettiin nuorisolautakunnan hallintaan ja talo nimettiin Savontien kerhotaloksi. Talossa on ollut kaikenlaista aktiivisuutta aina kerhoista nuorisotoimintaan ja on tiloista löytynyt englanninkielinen leikkikoulukin. Talolla oli toimintaa aamusta iltaan ja sananmukaisesti vauvasta vaariin. Talon kukoistusaikaan siellä yöpyivät mm. Varkauden ja Petroskoin nuorisofestivaalien osallistujat vuonna 1993. Talossa järjestettiin monenlaisia kursseja ja tapahtumia ja siellä kävivät vierailulla USA:n suurlähettiläs Rozanne Ridgeway, Suomen Kuwaitin suurlähettiläs Markku Niinioja, kuwaitilainen sheikki Fahed Saad A. Al-Sabah, Kuwaitin nuoriso- ja urheiluosaston pääjohtaja Mr. Saleh Al Nefisi ja Kuwaitin suosituin jalkapalloilija Mr. Jasem Yacoup. Tietoa talon historiasta löydät tästä linkistä. Myös vuoden 1997 kooste kertoo paljon talon toiminnasta.

Kosteusvauriot edesauttoivat rakennuksen rapistumista ja sisäilmaongelmien vuoksi toiminta talolla päättyi 2007.

Asiatiedot: Anneli Heikkinen ja nuorisopalvelujen arkistomateriaali

Englanninkielinen leikkikoulu

Biljardin pelailua

 Talon salissa pidettiin monenlaisia esityksiä johon mahtui isompikin yleisö

Talolla toimi myös kädentaitojen toimipiste

Myös pihalla voitiin pitää kaikenlaista toimintaa, talolla oli myös erityisnuorisotyön toimitilat.

 Pihan siivoustalkoot

Kansanedustaja Kari Rajamäen kirjallinen kysymys eduskunnassa 1983

Viimeisten tavaroiden pois siirtämistä keväällä 2008

Varkauden museon youtube-kanavalla julkaistu video talon purkamisesta:

 Jos video ei näy niin löydät sen myös tästä linkistä.

Jos kiinnostuit, vilkaise myös http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/varkaudenkeski2.htm

http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/varkaudenyh.htm

 Kerhotalo nykyään:

Ja jäljelle jäivät vain portaat...

- Heidi & Anneli

Muistelua ja uusia ideoita

Kiviportaat ja hiekkakenttä eivät kutsu ketään puoleensa, paitsi ehkä muutamaa mopolla rälläävää poikaa revittelemään pehmeällä hiekalla. Moni näistä mopoilijoista ei tiedäkään, kuinka moni nuori sen hiekkakentän kohdalla on viettänyt aikaansa. Kun portaisiin lisätään musta verho, vähän valoa ja iloista puheensorinaa muuttuu entinen kerhotalo jälleen eloon.

Puretun yhteiskoulun ja kerhotalon muistoksi järjestetyn Silent Discon tunnelma oli päätä huimaavaa. Klo 19.00 Varkauden soittokunta alkaa soittaa ja teatteriryhmä Nimettömät tuovat eloon muistoja aikojen saatosta, aina ensimäisistä ylioppilaista, läpi sodan ja kouluvuosien aina yhdeksänkymmentäluvun discoihin. Tarina muistuttaa meitä siitä, kuinka monta erilaista vaihetta nämä jäljellä olevat betoniportaat ovat nähneet. Kuinka moni on niistä kulkenut oppiakseen tai pitääkseen hauskaa.

Langattomat kuulokkeet päälle ja sitten tanssimaan.

"Tunnelma oli päätä huimaavaa."

Näytelmäosuuden jälkeen paikallaolijat löivät luurit korville ja hiljainen disco alkoi. Ohikulkijat tuntuivat hämmästelevän, mitä ihmiset siellä oikein tekivät, valot välkkyy, porukka tanssii, mutta mitään ei kuulu. Kun ysärihitit tahdittivat tanssia ja koko paikalla oleva kansa kerääntyy rinkiin tanssimaan herää mieleeni monta ajatusta. Tarvitaanko aina seinää ja kattoa jotta saadaan hyvä juttu aikaan? Jo pelkät ihmiset saattavat riittää, meitä oli paikalla monenlaista ja monen ikäistä tanssijaa, monta eri sukupolvea. Sitähän se onkin ollut, kertsin ja sitä ennen koulun historia, sukupolvien yhdistämistä. Kuten Tommi Taskinen näytelmäosuuden jälkeen sanoin, mahdollisuuksia on, mutta mahdollistaja on poissa.

Kuinka monelle purettu talo olikaan mahdollistaja? Mahdollisuus opintoihin, harrastuksiin sosiaaliseen kanssakäymiseen, yhdessä elämiseen ja jopa ensisuudelmaan? Kuinka monta jännittävää ja kutkuttavaa muistoa nuo seinät pitivät sisällään ja mitä niille tapahtui, kun seinät purettiin? Kun illan hämärryttyä tanssi jatkui minusta tuntui, että ne kaikki muistot ja ihmiset, olivat paikalla.

Jussi Mikkonen

Blogikirjoitus 28.9.2016.